Millaisista aineksista rakentuu kunnollinen seikkailutarina lapsille? Noh, ainakin merirosvot ovat varma seikkailun tae. Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on lastenkirja, jossa on kunnon vanhanaikaisen merirosvoseikkailun tunnelmaa. Tarina vilisee aarreluolia, pääkallolippuja ja aarrekarttoja. Kajo on 12-vuotias orpotyttö, joka asuu orpokodissa, jossa polulta ei saa poiketa eikä nurmikolle astua. Kajo onkin jo vuosien ajan suunnitellut pakoa orpokodista.
”Otin muutaman hapuilevan askelen muurin suuntaan. Kun mitään ei vieläkään tapahtunut, lähdin juoksemaan. Kaikki siihen asti oppimani tuntui hetkessä valheelta. Nurmikolle astumisesta ei seurannut yhtään mitään!”
Salaa Kajo toivoo, että merirosvot kaappaisivat hänet matkaansa ja eräänä päivänä hänen toiveensa käy toteen. Merirosvot ovatkin aivan toisenlaisia kuin millä Kajoa oli peloteltu. Totuus suurista merirosvosodista ja voittoisasta kenraalikuvernööristä osoittautuu voittajan totuudeksi – propagandaksi. Kirjan yksi isoista teemoista onkin erittäin ajankohtaisesti mediakriittisyys. Kuka vartioi totuutta? Kenen historia ansaitsee tulee kerrotuksi? Myös Kajon omaa ajattelua testataan, kun hänestä tulee laivatyttö merirosvojen kolmimastoiselle merirosvokaljuunalle. Merirosvot pompottavat Kajoa aamusta iltaan.
”Sen jälkeen pilli soi minulle usein. Todella usein. Juoksin vihellysten perässä Merenkiitäjää ristiin rastiin. Kuljetin viestejä, hain mitä pyydettiin, tarjoilin ruokaa ja juomaa, seisoin tyhjän panttina odottamassa käskyä tai vapautusta.”
Iltaisin Kajo rojahti riippumattoon niin väsyneenä, ettei muistanut enää edes pelätä putoamista. Laivatytön pilli oli laivatytön pilli, ja laivatytön piti sitä totella. Kajo sisuuntuu ja päättää karata merirosvolaivasta.
”Arvasinhan minä, että sinussa on luonnetta. Mutta jos sinulla onkin luonnetta, suunnittelutaidoissasi on selvästi vielä kehitettävää. Kaikki laivatytöt ja -pojat karkaavat ennemmin tai myöhemmin. Ainakin ne, joissa on ainesta mihinkään. Ei meistä kukaan voi olla vapaamatkustaja, eikä kukaan voi aloittaa matruusina. Eikä mikään maailmassa toimi ilman järjestystä. Ei varsinkaan merirosvolaiva”
Epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen Kajoa ei enää juoksutettu turhaan. Hän oli osoittanut, että hänestä löytyy luonnetta ja omaa ajattelua. Se Kajoa harmitti, että oli totellut kaikkia merirosvojen järjettömiä käskyjä niin pitkään sanomatta lainkaan vastaan. Mitä hän oikein oli ajatellut? Että pääsisi huvimatkalle toisten palveltavaksi?
”Mietin vain yhtä asiaa. Kerroit, että lähdit sieltä orpolaitoksesta, koska halusit merirosvoksi. Lähdit sieltä jotain kohti. Miksi jättäisit Merenkiitäjän? Lähtisitkö jotain kohti vai vain jostain pois? Koska siinä on ero.”
Sitä, että merirosvot ovat pääosin naisia ei tarinassa mitenkään erityisesti alleviivata. Ei siis olla lähdetty kikkaillen kirjoittamaan tarinaa, jossa tietoisesti ravisteltaisiin sukupuolirooleja kääntämällä niitä nurinpäin. Kirjan hahmot eivät millään lailla määrity sukupuolensa kautta.
Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on kustantajan toimesta määritelty kouluikäisten seikkailuromaaniksi. Kajo, Kuunvalo ja Kolmiloikka on vallan sopivaa kuunneltavaa varsinkin seikkailutarinoita kuuntelemaan tottuneille eskareille. Seikkailuun yhdistyy myös aimo annos huumoria. Kirja antaa kuulijan mielikuvitukselle paljon aineksia luoda vahvoja mielikuvia mieleensä. Joitain arvoituksia kirjassa ratkeaa, mutta suurelta osin tarina jää avoimeksi ja odottamaan kirjasarjan jatko-osia. Sitä onkin luvassa ainakin kahden kirjan verran, sarjan seuraava osa on nimeltään Kajonsaari. Kirjasarjan kolmas osa, Uuden alun kajo, ilmestyi huhtikuussa 2022.
Lukukoppa suosittelee; kouluikäisille, eskareille, 3 -5 -vuotiaille seikkailullisille naperoille
Kurkkaa myös kirjasarjan jatko-osat Kajonsaari >>> sekä Uuden alun kajo >>>
