Mindfulness-harjoittelu on yksinkertaisuudessaan mielen jumppaamista. Siinä harjoitellaan hyväksyvää ja levollista läsnäolemista tässä hetkessä.
Opetellaan siis havainnoimaan hengitystä, kehollisia tuntemuksia, ajatuksia ja tunteita eli omaa kehoa kokonaisuutena. Harjoitteilla haetaan juuri itselle toimivia keinoja keskittymistaidon vahvistamiseksi sekä itsesäätelyn ja stressaavien tilanteiden hallintaan. Samalla jumppautetaan tarkkaavaisuutta, vuorovaikutustaitoja, kykyä tuntea positiivisia tunteita ja taitoa rauhoittua. Mindfulnessiin liitettyjä taitoja voi oppia vain kokemuksellisesti.
Mindfulness on ehkä siis menetelmän sijaan enemmänkin asenne; hyväntahtoisuutta, avoimuutta, lämpöä ja myötätuntoa. Se on myös enemmän kuin läsnäolon harjoittelua hetkessä, se on tietoista valintaa vahvistaa itsessään myönteisiä asioita ja toisten myötätuntoista kohtaamista. Tätä kaikkea lapsetkin voivat siis oppia kääntämällä huomiota omiin aisteihinsa ja hengitykseensä. Opetettaessa lapsille tietoista läsnäoloa, olennaista on aikuisen mallintama avoin ja utelias asenne.
Tipsun temppukirja (Avain 2018) tutustuttaa lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin. Kirja sisältää pitkälti samat sadut kuin tekijöiden aikaisempi Tipsu ja oivallusten opus -kirja, josta voit lukea enemmän täältä.
Teemoina saduissa ovat ilon ja kiitollisuuden tunteminen, ystävällisyys, negatiivisten tunteiden kohtaaminen, myötätunto ja myötätuntoinen toiminta sekä itseä että muita kohtaan. Näistä saduista voi varsin hyvin nauttia ihan vain satuina, ilman että suo ajatustakaan millekään mindfulnessille tai tietoisen läsnäolon harjoituksille. Tipsun temppukirjassa sadut kuitenkin laajenevat kokonaisiksi tietoisuustuokioiksi.
Tipsun temppukirja jakautuu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osassa aikuista lukijaa johdatellaan mindfulnessin maailmaan ja rakennetaan teoriapohjaa harjoituksille. Kirjan toisessa osassa sadut johdattavat harjoitusten maailmaan. Osion harjoitukset sopivat sekä lapsille että aikuisille. Kunkin sadun jälkeen pohditaan sadun opetusta ja tuokion tavoitetta sekä tapaa millä näitä lasten kanssa käsitellään. Kirjassa on kunkin sadun aiheeseen liittyviä harjoituksia. Harjoitukset on selvästi suunnattu alakouluikäisille lapsille, mutta on kirjassa harjoituksista sovelluksia myös pienempien lasten kanssa tehtäviksi. Myös lasten kokemuksia saduista ja harjoituksista on kirjattu ylös. Kirjan viimeinen osio käsittelee mindfulnessin pedagogiikkaa, käytännön ohjaamista ja lapsen myötätuntoista kohtaamista.
Millaiset mindfulness -harjoitukset sitten olisivat lapsille sopivia?
Maatako lapsiryhmän kanssa jumppasalissa patjoilla ja koettaa mielikuvituksen voimalla tuntea miten aallot osuvat varpaisiin tai tuuli puhaltelee kasvoille? Miksei, ehkä esimerkiksi rauhoittumiseen vauhdikkaan liikunnan jälkeen. Vaikkapa hengitellen hetken pehmolelu vatsan päällä keikkuen. Tai mahallaan silmät kiinni, odottaen kosketusta selkään tai sivelyä jalkapohjaan merkkinä ylös nousemisesta ja eteenpäin siirtymisestä.
Tai mentäisiinkö metsään!
Lasten kanssa toimittaessa tarvitaan paljon toiminnallisuutta ja leikinomaisuutta. Ja mistäs sille parempi ympäristö kuin metsä, koska kaikenlainen ihmettely ja aistiminen ovat luonnossa niin perin juurin luontaista. Metsässä on aikuisella oiva tilaisuus tietoisesti ohjata lasta ihmettelemään erilaisia aistimuksia ja aistihavaintoja.
Metsässä voi vaikka;
- Riimitellä ja ottaa käyttöön oma siirtymäloru metsään menoa varten tai miksei toki muihinkin hetkiin. Aina metsään mennessä pysähdys samassa kohdassa, hetken hiljentyminen, aistien herättely, tietoinen hengitys.
Taas metsän reunaan polkumme johti
hauskoja leikkejä mennään kohti.
Hetkeksi kuitenkin sulje silmät ja suusi,
kuuntele mitä kuiskivat männyt, vai oliko se kuusi?
Vedä ilmaa sisääsi ja haistele,
mitä luonto tänään kertoo sinulle.
Mikä tuoksuu, mikä kutittaa nenää?
jaksatko yhtään odottaa enää..?
Siispä nyt metsään astutaan sisään,
seikkailujen ja aarteiden pesään.
- Aistia. Mitä kaikkea ääniä metsässä on, kun keskittyy kuuntelemaan? Miltä täällä tuoksuu? Miltä pilvet näyttävät? Miltä tuntuu puun pinta, sammal, kivi? Mitä näet, kun katsot ihan lähelle, entä kun katsot niin kauas kuin vain voit? Aistituntemusten syventämiseksi on hyvä keskittyä yhteen aistiin kerrallaan.
- Harjaannuttaa hienomotorisia taitoja. Samalla voidaan harrastaa arkimatikkaa. Hae kolme (tai vaikka ikäsi verran) kappaletta kiviä, keppejä, käpyjä tai muuta luonnosta löytyviä asioita. Koita pinota ne päällekkäin. Kuinka monta saat pinottua?
- Satuilla. Kuunnella. Lukea. Satuhieronta tai tarinarapsuttelu. Aina metsäretken päätteeksi sama runo tai loru tai tarina? Entäpä otettaisiinko käyttöön erityinen metsäkirja, jota luetaan vain ja ainoastaan metsäretken yhteydessä.
Muuten; onko termeillä väliä? Puhutaanko läsnäoloharjoitteista, tietoisuusharjoituksista vai mindfulnessista? Sisältö ei juuri eroa toisistaan. Tässä artikkelissa puhutaan mindfulnessista koska sitä termiä Tipsu-kirjoissa käytetään. Jos toimintaa haluaa/on tarvetta sanoittaa jollain termillä, ehkä tietoisuusharjoituksista puhuminen avaa toiminnan sisältöä paremmin? Esimerkiksi opetushallitus käyttää omassa materiaalissaan sanaa tietoisuusharjoitukset. Linkki OPH:n tietoisuusharjoituksiin >>> tässä
