Uuden alun kajo

”Suurimmat aarteet ovat usein pelon tuolla puolen.”

Uuden alun kajo on Hilkka Liitsolan Kajo -merirosvotarinoiden kolmas osa. Kirja on jatkoa Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka sekä Kajonsaari -kirjoille. Vanhempansa löytänyt merirosvotyttö Kajo on ansainnut paikkansa merirosvojen joukossa ja rakastaa elämäänsä merirosvoalus Merenkiitäjällä. Silti Kajo tuntee olonsa välillä surulliseksi ja ikävöi Korkeamuuri-nimiseen orpokotiin jääneitä ystäviään. Merirosvolaivan muutkin asukkaat miettivät lapsia, jotka Kajo jätti taakseen.

”Kokemuksemme ovat osoittaneet minulle ja Aavalle, että tässä maailmassa on paljon lapsia, jotka ovat todellista kotia vailla. Osa siksi, ettei heillä ole vanhempia lainkaan, osa siksi, että heillä saattaa olla vanhemmat, mutta heillä ei ole oikeaa kotia heidän luonaan.”

Merirosvojoukko päättää pelastaa oikeaa kotia vailla olevat lapset. Mikäpä olisi Korkeamuurin kaltaisessa paikassa kasvaneelle lapselle parempaa kuin kunnon merielämä. Kajoa kuitenkin pelottaa, miten onnistua vaikeassa tehtävässä.

”- Tiedän kyllä, ettei minulla ole mitään hätää, mutta pelottaa silti, myönsin.
-Ja niin kuin sanoin, ketä tahansa yhtään järkevää pelottaisi, äiti vastasi.
-Luulin, ettei merirosvoja ikinä pelota.
Äiti nojautui vähän kauemmas ja esitti yllättynyttä.
-Eivätkö merirosvot sinun mielestäsi ole rohkeita?
-Juurihan sanoin päinvastoin, puolustauduin.
-Ei kulta, sinä sanoit, ettei merirosvoja pelota ikinä. Peloton ei ole sama asia kuin rohkea.
-Eikö?
-Ei tietenkään. Mihin rohkeutta tarvitaan, jos ei pelota lainkaan? äiti kysyi.
Auoin suutani kuin kuivalle maalle päätynyt pala. En osannut vastata.
-Jos ei ole pelkoa, ei ole rohkeuttakaan, äiti sanoi ja hymyili. -Pelko on merkki siitä, että tässä hetkessä piilee mahdollisuus olla rohkea. Ja elämä on opettanut minulle, että usein suurimmat aarteet ovat pelon tuolla puolen.”

Kajoa pelottaa myös se, haluavatko orpokodin lapset tulla pelastetuiksi. Uskovatko he Kajoa, että heille on valehdeltu eikä totuus merirosvoista ole sellainen kuin kenraalikuvernööri ja vallanpitäjät väittävät. Vai ovatko totuutena esitetyt valheet uponneet liian syvälle ystävien mieliin. Koska ainoastaan siepatuksi tulemisen tarpeessa olevat siepataan, ne jotka sitä haluavat.

”Luultavasti useimmat eivät ole valmiita totuuteen, mutta jotkut saattavat uskoa. Ja niihinkin, jotka eivät usko, saatetaan kylvää epäilyksen siemen. Ja epäilyksen siemen voi lopulta itää uteliaisuudeksi, joka voi versoa kyseenalaistamiseksi, josta voi kasvaa halu vaatia vastauksia.”

Miten kovasti ajankohtaiselta tuntuukaan yllä oleva kirjasta löytyvä lause merirosvosotien historiasta, voittajien totuudesta ja informaatiosodankäynnistä. Jo ihan pelkästään kirjojen sisältämän mediakasvatuksellisen näkökulman takia Kajo-kirjat kannattaa ottaa lasten kanssa luettavaksi.

Uuden alun kajo kertoo lämmöllä myös ystävyydestä, toivosta, unelmoinnista ja tulevaisuudenuskosta. Karibianmeren merirosvoaikaan sijoittuviin seikkailuihin yhdistyy myös aimo annos huumoria. Kirja antaa kuulijan mielikuvitukselle paljon aineksia luoda vahvoja mielikuvia mieleensä. Kirjasarjan edeltävien osien tapaan ovat luontokuvaukset kauniisti kirjoitettuja. Uuden alun kajo tuoksuu meren suolaisille pärskeille ja raikkaalle merituulelle.

”Tiukensin otetta ruorista. Purjekankaat hulmahtivat alas, tuuli tarttui niihin ja alus työntyi liikkeelle. Mikään ei tuntunut paremmalta kuin pystyä hallitsemaan Merenkiitäjän koko mahtia juuri siinä, suuren ja kiiltäväkahvaisen ruorin ääressä.”

”Kun viimein purjehdimme Tortugan aluevesille, kalvakat ja säikyt korkeamuurilaiset olivat pelkkä muisto vain. Toimme mukanamme merirosvosatamaan matkalla vahvistuneita, merituulen raikastamia ja auringon ruskettamia lapsia, joista yksikään ei enää pelännyt edes korkeimpaan märssykoriin kapuamista.”

Kajo -kirjat on kustantajan toimesta määritelty suunnatuiksi erityisesti alakouluikäisille lukijoille ja kuulijoille. Uuden alun kajo on edeltäjiensä tapaan kuitenkin vallan sopivaa kuunneltavaa varsinkin seikkailutarinoita kuuntelemaan tottuneille eskareille. Seikkailun jännitystaso on mielestäni juuri sopiva myös hieman nuoremmille tarinoihin tottuneille kuulijoille. Kaikkia Kajo-sarjan kirjoja on mukava lukea, koska lauserakenne soljuu lukiessa hyvin, eikä tekstissä ole ns. kyseenalaisia yllätyksiä pienemmällekään väelle luettaessa.

Uuden alun kajosta riittää luettavaa lepohetkille n. 4-6 kerraksi. Kirjasarja kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä, koska tarina jatkuu ja syvenee osasta toiseen. Kirjasarja ei kuitenkaan sisällä kirjojen lopussa ns. cliffhangereita, eli yhtäkkistä lopetusta, jossa keskushahmo jää epätoivoiseen tai epävarmaan tilanteeseen ja jossa lukija on `pakotettu`
jatkamaan seuraavaan osaan.

Vinkki; jos luet Kajo-kirjoja alakouluikäisten lasten kanssa käykää lukemisen jälkeen yhdessä tutustumassa kirjailijan kotisivuilla https://hilkkaliitsola.com/ osioon kirjoitusideoita lapsille.

Musiikkivinkki; merirosvotarinoiden teemaan sopivaa musiikkia löytyy esimerkiksi Soitin- ja keitinyhtyä Los Piratoksen äänilevyiltä Aavelaiva ja Aarresaaren salaisuus.

”Kun pelkää liiaksi sitä, mitä saattaa tapahtua, saa lopulta huomata, että ei ole tapahtunut
ylipäätänsä yhtikäs mitään. Ja se on tyhjänpäiväistä elämää se. Niin, että pelkää rauhassa,
rakas tyttöni, sillä pelon takaa löydät aarteita. Sopiva määrä pelkoa pitää sinut myös
toivottavasti hengissä vanhaan ikään asti.”

Lukukoppa suosittelee; kirjoja lepohetkelle, kouluikäisille, eskareille, 3-5 -vuotiaille seikkailullisille naperoille.

Kurkkaa kirja-arvostelut myös kirjasarjan aiemmista osista >>> Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka sekä Kajonsaari