Nora Lehtisen ja Jenni Skyttä-Forssellin kokemuksellisen tarinankerronnan kirjoissa Hattaratuuli (Karisto 2021) ja Taika-aurinko (2022) piirretään satuja iholle. Kirjat yhdistävät toiminnallisuutta ja kokemuksellisuutta tarinankerrontaan. Pienten sympaattisten tarinoiden rinnalla kulkevat helpot ohjeet, joiden avulla tarinaa kuvitetaan lapsen selkään. Juuri selkä tarjoaa hyvän kanvaasin piirtämiselle.
Hattaratuulessa seikkaillaan satumetsässä. Taika-aurinko puolestaan vie lukijat ja kokijat pikkukaupungin kaduille ja kujille. Tarinat ovat lyhyitä sadun tai lorun muotoon kirjoitettuja suloisia tunnelmapaloja. Ne tarjoavat mahdollisuuksia kokea tarinaa samanaikaisesti usean eri aistin kautta. Kosketuksen ja kuvituksen myötä tarinat saavat ilmaa siipiensä alle ja tarjoavat mielikuvitukselle ruokaa.
Kuvitukset molempiin kirjoihin on tehnyt Reetta Niemensivu. Kirjojen kuvat ovat todella houkuttavan herkullisia ja niihin on mukava uppoutua katselemaan yhdessä lapsen kanssa. Parhaimmillaan kirjat toimivatkin minusta juuri kahdenkeskisissä hetkissä. Lapsi vierellä, toisella kädellä tarinaa selkään kuvittaen ja toisella kädellä kuvia yhdessä tutkien. Lukemisen, kuvituksen tutkimisen ja tarinoiden piirtämisen yhdistelmä on hetki, jota ei voi mitenkään `suorittaa automaattiohjauksella` vaan lapsi saa tarinahetkessä itselleen aikuisen läsnäoloa ja jakamatonta huomiota. Taika-auringon saatesanoissa osuvasti sanotaankin, että nämä kirjat ovat syntyneet tuomaan iloa, mukavaa yhdessäoloa sekä kuljettamaan seikkailuihin mielikuvituksen siivin.
Kirjat saatu @karistonkirjat
