Tipsu ja oivallusten opus

Tipsu ja oivallusten opus

Tipsu ja oivallusten opus on 6-11-vuotiaille suunnattu mindfulness-harjoitusten perusasioihin johdattava kirja. Se käsittelee läsnäolo- ja myötätuntoteemoja lyhyiden tarinoiden kautta. 

Tipsu on ihan tavallinen pieni otus (joka meillä taidettiin muuten mieltää peikkolapseksi, jonkun mielestä Tipsu muistutti possuakin). Tipsulla on iloja, murheita, pelkoja, mielipahaa ja seikkailuja siinä missä muillakin otuksilla. Tarinoissa johdatellaan kuulijaa huomaamaan, millainen voima hyväksyvällä asenteella, kiitollisuudella ja ystävällisyydellä voikaan olla.  Kirjan kymmenen pientä tarinaa auttavat hoksaamaan mielen hyppelehtimisen luonteen, ymmärtämään miten pelko voi joskus tehdä kiukkuiseksi ja miten hengityksen avulla voi hiljentää hölöajatuksia.

Lepohetkellä


Olen lukenut Tipsu ja oivallusten opusta 3-6 -vuotiaille lepohetkellä. Tarinat toimivat hyvin nuoremmillekin kuulijoille, vaikka kustantaja onkin määritellyt kirjan suunnatuksi 6-11 -vuotiaille. Tipsu ja oivallusten opus -kirjasta voi varsin hyvin nauttia ihan vain satuina, ilman että suo ajatustakaan millekään mindfulnessille tai tietoisen läsnäolon harjoituksille. 

Kirjan tarinat ovat 3-5 sivun mittaisia. Kymmenestä tarinasta riittää luettavaa kahdelle tai kolmelle lepohetkelle, mutta itse tykkäsin lukea kirjassa viimeisenä tarinana olevan lyhyen `Tipsu ja hengityksen hämmästely` -tarinan jokaisen lukukerran päätteeksi. 

”Tämäpä hauskaa”, Tipsu tuumasi. ”Jos otan oikein pitkiä henkäyksiä, saan välillä niin villinä vilistävät ajatukseni hiljenemään. Koska, jos todella kuuntelee kehoaan, ei mieleen mahdu enää muuta”.

Pimeän pelosta, sängyn alla lymyilevistä mielikuvitusolennoista ja painajaisista kertovan Tipsu ja pimeän peikot -tarinan jätin sen sijaan lepohetkeltä pois ja luettavaksi tilanteessa, jossa peloista voi jutella lukemisen yhteydessä. Kaikki muut tarinat sopivat rauhalliselle lepohetkelle oikein hyvin.  Jatkossa haluan käyttää kirjaa siten, että ensin luen tarinat lepohetkellä ja myöhemmin uudelleen tarina kerrallaan vaikka pienryhmissä keskustellen. 

Vai sittenkin metsässä?


Tipsu ja oivallusten opus kirjan tavoitteena on siis tietoisuus- ja läsnäolotaitojen harjoittaminen sekä erilaisten aistimusten havainnoiminen. Ja missäpä sille parempi ympäristö kuin metsä, koska kaikenlainen ihmettely ja aistiminen ovat luonnossa niin perin juurin luontaista. Metsässä on aikuisella myös oiva tilaisuus tietoisesti ohjata lasta ihmettelemään erilaisia aistimuksiaan ja levollista läsnäoloa. 

Voisiko Tipsu ja oivallusten opus olla ryhmän erityinen metsäkirja, jota luetaankin aina vain metsäretken yhteydessä, tarina kerrallaan. Vaikka poislähdön hetkellä tarinarapsutellen? Tai entäpä evästaukoon yhdistettynä lukutuokiona? 

 

Sari Markkanen & Meri Qvist:
Tipsu ja oivallusten opus,
Basam books 2013
Kirja lainassa kirjastosta