Cristal Snow on tuulettanut raikkaasti keijugenreä jo kahden Penni Pähkinäsydän -kirjan verran. Nyt Pennin kasvu ja koettelemukset ovat saaneet jatkoa kirjassa Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus. Vaikka kirjat ovat itsenäisiä seikkailuja, ovat ne samalla myös kunnon kasvutarina. Kannattaa siis ehdottomasti lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä.
Viluhallan salaisuudessa talviset tuulet puhaltelevat Tuulenpesän metsässä. Penni ystävineen valmistautuu malttamattomana paitsi talven tuloon, myös maitosiipien tippumiseen ja vaihtumiseen pitkänmatkan siiviksi.
”Tänä yönä talvi saapuisi Tuulenpesän metsään. Sen oli aavistanut heti aamulla, kun nenässä tuoksui pakkastuuli, joka puhalsi koleana pohjoisesta. Päivän aikana tunne oli vahvistunut, kun Keskuskadun kauppojen, kahviloiden ja putiikkien edustat oli peitetty puisilla lankuilla. Tuleva myrsky ja siitä nousevat korkeat lumikinokset rikkovat usein puotien ovet ja ikkunat. Varmimmin talventulon tunnisti kuitenkin siitä, kun näki metsäpoluilla myöhäiset maan matoset, siipiäiset, sirkat ja pikkuiset kesäkirputkin kiirehtimässä talviunille kivenkoloihin.”
”Minä toivoisin, että pitkänmatkansiipeni olisivat kiiltävät, koreat, hattaranpunaiset tai taivaansiniset … tai keltaiset kuin liehulemmikit … tai hempeän sateenkaaren väriset.. Tiedän toki, etteivät seuraavat siivet ole vielä minun ikisiipeni, mutta haluaisin kaikkien huomaavan, että tuossa menee Tuulenpesän lupaavin hammaskeiju! Mutta voihan olla, etten saa valita siipiäni laisinkaan, vaan ne valitsevat minut.”
Ulkona paukkuu pakkanen ja lumi leijailee hiljalleen kylään. Tähdet tuikkivat kirkkaasti ja jäätimantit koristavat ikkunoita, joiden takana lapsi toisensa jälkeen nukahtaa lämpimien vilttien alle. Paitsi Penni, jota valvottaa ystävältään Hildalta kuulemansa tarina siipiä varastelevista siipipeikoista. Peikoilla ei ole käsitystä omaisuudesta, vaan ne ottavat muille kuuluvia tavaroita, joskus hajamielisyydessään, joskus taas halun johdattamana. Siipipeikkoja kiinnostaa aivan erityisesti keijujen pudonneet maitosiivet, joita ne hakevat pois. Pelko kivistää Pennin vatsaa ja saa kädet ja jalat tuntumaan levottomilta peiton alla. Paitsi että, tippuneet siivet pitää piilottaa tiukasti lukkojen taakse, voi siipien tippuminen siipien olla myös kivuliasta.
Yöllisellä hiippailuretkellään tiedonhaluinen Penni törmää kodissaan rosvon ryökäleeseen, joka katoaa lumimyrskyyn ja pimeyteen Annelie-äidin selästä varastamansa siivet mukanaan. Ilman siipiään Pennin äiti muuttuisi ajan kuluessa tontuksi; prässääväksi ja puunaavaksi stressaajaksi, joka ei enää muistaisi mikä elämästä tekee elämisen arvoista.
Aamun tullen selviää, että naapurustosta on muitakin siipiä kateissa, ja niin Neljän Tuulen Tyttäristä, Keijumetsän Kaunottarista ja Suurmetsän Sankarittarista tulee epävirallisesti virallisia lainvaltuutettuja, jotka auttavat selvittämään, keiltä kaikilta Tuulenpesän asukkailta on kadonnut arvokkaita siipiä.
Lapset saavat haltuunsa Viluhallaan johtavan pimeiden polkujen kartan, mutta sinne voivat löytää tiensä vain kaikkein rohkeimmat lapset. Vain ne, jotka ovat matkalla valmiit kohtaamaan omat pelkonsa. Polku Viluhallaan paljastaisi mitä matkaaja sydämessään eniten pelkää, sen se tuntui tietävän tarkalleen kunkin kohdalla.
”olemmeko me varmoja tästä? Olemmeko me rohkeita lapsia? Entä se kaikki, mitä peikot sanoivat peloista ja vaaroista? ”
Penni, joka pelkää eniten, mitä matka tuo tullessaan, on silti varmin päätöksestä lähteä pimeille poluille. Tosipaikan tullen Pennin suuri sydän osoittautuu juuri niin suureksi, sisukkaaksi ja uljaaksi kuin mitä hänen äitinsä on hänelle monesti vakuutellut.
”Sinulla rakkaani on hyvin erikoinen sydän, äidin sanat kaikuivat luolassa. -Se on liian suuri pieneen keijukehoosi. Se on kovin herkästi särkyvä ja lyö vähän kiivaammin kuin muilla. Siitä puuttuu tahti jos toinenkin, mutta se on aivan ainutlaatuinen, ja sinne mahtuu paljon rakkautta. Ja kun sydän on noin suuri, niin, oi, miten rohkea se on. Ja miten rohkea sinä olet!”
Matka Viluhallaan on itkuinen, sotkuinen ja samea; jokaiselle erilainen, mutta kaikille yhtä kauhea. Mielikuvitus on outo asia, se kun tekee tuntemattoman pelottavaksi. Penninkin pelottomuus ja rohkeus joutuvat koetukselle. Rohkea ei ole se, joka ei pelkää mitään, vaan se joka toimii toisten hyväksi omasta pelostaan huolimatta.
”Sankarin etsikkomatkalla kaikki selviää aikanaan. Katsos, jokaisella askeleella, oli se pieni tai suuri tai kompasteleva, on tarkoituksensa… Pitää vain pysyä pimeällä polulla ja kompuroida määränpäähän asti. Ja muistakaa, jos matkalla puntti tutisee liikaa, ei tarvitse kuin sulkea silmät, kiljua tai juosta pakoon, niin pääsette kotiin silmänräpäyksessä” ”Mitä ikinä tapahtuisi, mikä tahansa myrsky nousisi ja mihin tahansa se heidät viskaisi, heillä olisi toistensa turva.”
Viluhallassa Penni päätyy kuitenkin kohtaamaan suurimman pelkonsa yksin. Viluhalla ei ehkä olekaan paikka vaan ennemminkin se tunne, kun pelkää niin paljon, että kylmyys ottaa vallan; jäädyttää paikalleen ja tekee kauhusta kankeaksi. Vasta kun kohtaa pahimmat pelkonsa, voivat piilotetut siivet taas vapautua ja kantaa.
Pelkonsa rohkeasti kohdanneen Pennin olo tuntuu kevyelle. Pyryn ja Tuiskun saattamana Penni palaa aamun valjetessa Viluhallasta Tuulenpesään turvalliseen kotiinsa. Tarinan päätteeksi turvallisesti omaan kotiinsa ja rakastavan perheen keskelle palannut Penni tekee rohkeimman tekonsa ja pakottaa Markan kohtaamaan oman pahimman pelkonsa.
Kolmas Penni-kirja on edeltävien osien tavoin yhtä lohdullinen ja lämmin kuin Rouva Vadelman kolme päivää (kiukkuisella nyrkillä mutta) rakkauden täyttämällä sydämellä keitetty löytöliemi. Jos kirjasarjan seuraava osa keskittyy, niin kuin kovasti toivon, Markkaan ja hänen selviytymiseensä, niin tummien sävyjen osuus tullee tarinassa väistämättä kasvamaan. Lapsen tarve luottaa ja olla lojaali vanhemmalleen silloinkin, kun siihen ulkopuolisen silmin ei olisi syytä, on iso ja herkkä teema. Luotan kuitenkin Cristal Snown kykyyn kirjoittaa aiheesta viisaan kauniisti.
Yksi Viluhallan salaisuuden iso plussa on herkullinen henkilögalleria, esimerkkinä vaikka jo edellisistä osista tuttu vaaleanpunahöttöisestä keijuprinsessasta möröksi muuttunut Hilda tai uusina tuttavuuksina Pennin lempinaapurit; Tuulenpesän dramaatillisin ja rakastunein pari Hugo ja Halbert. Myös ensimmäisestä osasta tuttu Markka Meritähti tekee paluun Tuulenpesän metsään.
Penni Pähkinäsydän -kirjasarja sopii ääneen luettavaksi erityisesti eskari- ja alkuopetusikäisille kuulijoille. Tekstin herkullisuudesta nautiskellen kirjasta riittää luettavaa n. 6-8 lukukerralle. Saattaisin lukea kirjan myös 3-5 -vuotiaiden jännittäviäkin kirjoja kuuntelemaan tottuneiden lasten kanssa. Kustantajan suositus on 7+.
Cristal Snow
Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus
Kuvitus Kati Vuorento
Tammi 2022
